3.11.2010

Syyte ja vastaus Helsingin merioikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta merilain 20 luvun 2 §:n ja 6 luvun 9 §:n 1 momentin sekä meriteiden sääntöjen 5. säännön ja vesiliikennelain 5 §:n 1 momentin nojalla hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä. Syytteen mukaan A oli 10.7.2006 ollessaan vastuussa B:n omistaman veneen ohjailusta laiminlyönyt noudattaa vesiliikennelaissa säädettyä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ohittamalla punaisen väylämerkin vasemmalta puolelta, vaikka hänen olisi tullut ohittaa lateraaliviitta oikealta puolelta. Tämän seurauksena alus oli Helsingin edustalla Pihlajasaaren pohjoispuolella Melkin ja Pihlajasaaren välissä ajanut karille, saanut vuodon ja lopuksi uponnut kansirakenteita myöden veteen. Aluksessa oli ollut runsaasti matkustajia. A oli aluksen päällikkönä laiminlyönyt noudattaa mitä hänen velvollisuutenaan hyvänä merimiehenä merionnettomuuden estämiseksi olisi tullut tehdä.

A kiisti syytteen ja vaati sen hylkäämistä.

Merioikeuden tuomio 5.10.2007

Merioikeus totesi, että kysymyksessä oleva karilleajopaikka sijaitsi useiden väylien risteysalueella, joka oli vaikeasti navigoitavissa varsinkin pimeän aikaan. Tälle karille oli ajettu useasti. Esitetyn selvityksen mukaan aikaisemmissa karilleajoa koskevissa tapauksissa ei syytettä ollut nostettu. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun rangaistavaan tekoon.

Merioikeus hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Björn Hellman. Meriasiantuntijat, merikapteeni Antti Haapio ja merikapteeni Jukka Suksi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.9.2008

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä merioikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti.

Sovellettavat säännökset

Hovioikeus totesi, että merilain 6 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan päällikön on huolehdittava siitä, että alusta kuljetetaan ja käsitellään hyvän merimiestaidon mukaisesti. Merilain 20 luvun 2 §:ssä säädetään, että jos muun muassa päällikkö muutoin kuin saman luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla laiminlyö, mitä hyvänä merimiehenä on hänen velvollisuutenaan merionnettomuuden estämiseksi, on hänet tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Vesiliikennelain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on muun muassa edistää vesiliikenteen turvallisuutta. Lisäksi on noudatettava myös, mitä muualla laissa säädetään. Lain 2 §:n mukaan sitä sovelletaan vesikulkuneuvoihin ja niiden käyttämiseen vesialueella ja sen lisäksi kauppamerenkulkuun käytettäviin aluksiin siltä osin kuin niistä ei erikseen säädetä merilaissa tai alusturvallisuuden valvonnasta annetussa laissa taikka muualla laissa.

Vesiliikennelain 5 §:n mukaan vesikulkuneuvolla liikkuvan on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ja toimittava siten, ettei hän ilman pakottavaa syytä vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä eikä aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille. Lain 24 §:ssä on rangaistussäännös, jonka mukaan henkilö, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, vesiliikennerikkomuksesta sakkoon.

Asetuksella 17.6.1977 on saatettu voimaan vuonna 1972 tehty yleissopimus kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä (Meriteiden säännöt). Niiden 5. säännön mukaan jokaisen aluksen on aina pidettävä asianmukaista näkö- ja kuulotähystystä sekä pyrittävä kaikin vallitsevissa olosuhteissa käytettävissä olevin keinoin tilanteen ja yhteentörmäämisvaaran perinpohjaiseen arviointiin.

Merilain soveltamisen piiristä ei nimenomaisesti ollut rajattu pois huviveneilyä. Vesiliikennelain soveltamisalan määrittely ei estänyt merilain soveltamista.

A:n menettelyn arviointi

Hovioikeus katsoi, että laivaväylä, jota A oli kertonut tarkoittaneensa ajaa, oli riittävästi merkitty. Turvallinen kulku pimeänä aikana edellytti riittävää navigointia.

Tapahtuma-aika oli ollut keskiyöllä, jolloin A:n kertoman mukaan oli ollut pimeää. Veneessä oli ollut tutka, joka ei ollut ollut päällä. Tutkaa käyttämällä väylän sijainti, viitoitus ja aluksen kulku olisivat olleet selvitettävissä, kuten todisteena olevat tutkakuvat osoittivat.

A oli ajanut karttaplotterilla, mikä sinällään tähystyksen lisäksi voitiin katsoa riittäväksi ja turvalliseksi tavaksi ajaa kyseisellä alueella ja ajankohtana. Karttaplotterin toiminnan häiriydyttyä A ei kuitenkaan ollut ottanut käyttöön merikorttia varmistaakseen käyttämällään laivaväylällä olevien lateraalivalopoijujen määrät ja sijainnit. Karttaplotterin himmennyttyä A ei myöskään ollut välittömästi pysäyttänyt venettä sijaintinsa varmistaakseen, vaan oli jatkanut matkaa arvioimallaan alle viiden solmun tuntinopeudella. Tutkakuvissa vauhdin hidastuminen näkyi selvästi vasta karilleajopaikassa.

A:n kuljettamassa veneessä oli ollut 22 matkustajaa. Veneen vauriot olivat ilmeisesti olleet niin vakavat, että ilman Pihlajasaaren läheisyyttä ja rantautumista vene olisi saattanut upota nopeastikin.

Hovioikeus katsoi, että A oli kuljettamalla venettä pimeän aikana jättäen käyttämättä tutkaa ja merikorttia sekä pysäyttämättä alusta karttaplotterin toiminnan heikennyttyä ja edelleen laiminlyömällä riittävän tähystyksen järjestämisen ottaen huomioon että valaistut lateraalipoijut olivat jääneet A:lta huomaamatta, huolimattomuudesta laiminlyönyt menetellä hyvän merimiestaidon mukaisesti merionnettomuuden estämiseksi ja noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta. A:n menettelystä oli ollut seurauksena, että hän oli ohittanut punaisen lateraaliviitan väärältä puolelta, vene oli ajautunut karille ja A oli saattanut itsensä lisäksi vaaraan kuljetettavakseen ottamansa 22 matkustajaa. A:n menettelyn moitittavuutta ei vähentänyt se, että onnettomuus oli tapahtunut merialueella, joka huviveneiden kuljettajien osalta oli joskus koettu hankalaksi navigoida useamman väylän risteyskohtana. Tämä tietoisuus merialueen luonteesta pikemminkin korosti hyvää merimiestaitoa ja siihen liittyvää huolellisuus- ja varovaisuusvelvollisuutta. Menettelyn moitittavuutta ei myöskään vähentänyt se, että vakavammalta onnettomuudelta oli vältytty sen vuoksi, että A yhdessä veneessä olleiden matkustajien kanssa oli onnistunut kuljettamaan veneen rantaan.

Hovioikeus tuomitsi A:n hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä 30 päiväsakkoon.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen, Merja Söderström ja Mia Vuorinen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on 9. ja 10.7.2006 välisenä yönä kuljettanut Hangosta Helsinkiin toisen henkilön omistuksessa ollutta moottorivenettä, jossa oli syytteen mukaan ollut 23 matkustajaa. Helsingissä Pihlajasaaren edustalla hän ajoi navigointivirheen vuoksi veneellä karille ("kari 1,3"). A oli sivuuttanut punaisen lateraaliviitan väärältä puolelta. Veneeseen oli tullut pohjakosketuksen seurauksena vuoto. A oli saanut ohjattua veneen Pihlajasaaren laiturin läheisyyteen matalikolle, jolloin veneessä olleet henkilöt saatiin siirrettyä maihin.

2. Hovioikeus on tuominnut A:n sakkorangaistukseen merilain 6 luvun 9 §:n 1 momentin ja 20 luvun 2 §:n sekä vesiliikennelain 5 §:n 1 momentin ja meriteiden sääntöjen 5. säännön nojalla hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä. Hovioikeus on todennut, että A oli kuljettamalla venettä pimeän aikana jättäen käyttämättä tutkaa ja merikorttia sekä pysäyttämättä alusta karttaplotterin toiminnan heikennyttyä ja edelleen laiminlyömällä riittävän tähystyksen järjestämisen ottaen huomioon, että valaistut lateraalipoijut olivat jääneet A:lta huomaamatta, huolimattomuudesta laiminlyönyt menetellä hyvän merimiestaidon mukaisesti merionnettomuuden estämiseksi ja noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.

3. A:n valituksen johdosta asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko hovioikeus ratkaissut asian laillisessa kokoonpanossa. Toiseksi kysymys on siitä, onko huviveneen kuljettajana toiminut A syyllistynyt merilain 20 luvun 2 §:ssä rangaistavaksi säädettyyn tekoon.

Hovioikeuden kokoonpano

4. A on muutoksenhakemuksessaan todennut, että hänen valituksensa ratkaisseen hovioikeuden kokoonpanoon olisi tullut kuulua kaksi merioikeusasiantuntijaa.

5. Merilain 21 luvun 1 §:n mukaan ovat merilain mukaan ratkaistavissa asioissa toimivaltaisia tietyt alioikeudet, joita kutsutaan merioikeuksiksi. Tällaisia asioita käsiteltäessä tulee kahden meriasioita tuntevan ja niihin perehtyneen esteettömän henkilön olla tuomioistuinta avustavina asiantuntijoina läsnä tuomioistuimessa. Asiantuntijoiden läsnäolo ei kuitenkaan ole tarpeellista, milloin merioikeuden puheenjohtaja asian vähäisen merkityksen tai sen laadun vuoksi näin päättää.

6. Kuten merilain 21 luvun 1 §:stä ilmenee, meriasiantuntijat kuuluvat vain merioikeuksina toimivien alioikeuksien kokoonpanoon. Muutosta merioikeuden ratkaisuun haetaan merilain 21 luvun 13 §:n mukaan hovioikeudessa eikä hovioikeuden osalta ole säädetty tällaisia asioita käsittelevistä erityisistä kokoonpanoista. Näin ollen hovioikeus on käsitellyt asian laillisessa kokoonpanossa eikä hovioikeuden ratkaisun poistamiseen ole perusteita.

Hyvän merimiestaidon laiminlyönti

7. Kuten edeltä kohdasta 2 ilmenee, hovioikeus on siinä mainittujen ja jo syytteeseen sisältyneiden säännösten perusteella lukenut A:n syyksi hyvän merimiestaidon laiminlyöntiä koskevan rikoksen.

8. Hyvän merimiestaidon laiminlyöntiä koskevassa merilain 20 luvun 2 §:ssä säädetään, että jos päällikkö muutoin kuin 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla taikka konepäällikkö, perämies, konemestari tai muu, joka aluksessa suorittaa meriturvallisuuden kannalta olennaisesti merkityksellistä tehtävää, laiminlyö, mitä hyvänä merimiehenä on hänen velvollisuutenaan merionnettomuuden estämiseksi, on hänet tuomittava, jollei teosta muualla säädetä ankarampaa rangaistusta, sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

9. Merilaki on lähtökohtaisesti kauppamerenkulkua sääntelevä laki. Tämä ilmenee muun muassa merilain 1 luvun 9 §:stä, jonka mukaan muuhun kuin kauppamerenkulkuun käytettävään alukseen sovelletaan merilain säännöksiä vain, mikäli ne kulloinkin tällaiseen alukseen soveltuvat.

10. Merilain soveltamisalaa koskeva säännös edellyttää siten edellä mainitusta lähtökohdasta käsin tapauskohtaista harkintaa sen suhteen, mitkä merilain säännökset tulevat sovellettaviksi ja kuuluuko kulloinkin sovellettaviin säännöksiin esimerkiksi 20 luvun 2 §:n rangaistussäännös.

Johtopäätökset

11. A:n kuljettamaa venettä on jo syytteessä luonnehdittu huviveneeksi, jollainen ei kuulu kauppamerenkulun piiriin. Tämä on ollut lähtökohtana myös merioikeuden ja hovioikeuden tuomioissa. Veneen pituus on syytteen mukaan ollut 17,15 metriä ja sen koneteho 894,5 kilowattia.

12. Merilain 20 luvun 2 §:n sanamuoto rajoittaa säännöksen soveltamisen aluksen päällikköön, konepäällikköön, perämieheen, konemestariin tai muuhun, joka aluksessa suorittaa meriturvallisuuden kannalta olennaisesti merkityksellistä tehtävää. Korkein oikeus toteaa, että rangaistussäännöksen soveltuminen vain tällaisiin vastuuvelvollisiin puhuu sen puolesta, ettei säännöstä sovellettaisi huvivenettä ohjailevaan henkilöön. Huviveneitten miehitystä eivät koske samanlaiset säännökset kuin kauppamerenkulun alusten miehitystä, eivätkä miehistön vastuut ja vastuualueet useinkaan ole huviveneissä riittävän tarkkarajaisia rangaistussäännöksiä ajatellen. Merilain kysymyksessä olevasta rangaistussäännöksestä ei ilmene rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla riittävän selvästi, että säännös tulisi sovellettavaksi myös huviveneisiin. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että A:n rikosoikeudellista vastuuta arvioitaessa ei sovellettavaksi voi tulla merilain 20 luvun 2 §:n mukainen rangaistussäännös.

13. Syytteen teonkuvauksen mukaan A on "laiminlyönyt noudattaa vesiliikennelaissa säädettyä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta ohittamalla punaisen väylämerkin vasemmalta puolelta vaikka hänen olisi tullut ohittaa lateraaliviitta oikealta puolelta...". Korkein oikeus toteaa, että syyttäjä on syyttänyt A:ta merilain 20 luvun 2 §:n nojalla hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä. Säännöksen mukaan hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä tuomitaan muun muassa perämies, joka laiminlyö, mitä hyvänä merimiehenä on hänen velvollisuutenaan merionnettomuuden estämiseksi. Korkein oikeus katsoo, että syytteen teonkuvauksessa mainittu vesiliikennelaissa säädetty olosuhteiden edellyttämä huolellisuus ja varovaisuus kuvaa tässä tapauksessa pelkästään sitä, mitä A:n velvollisuuteen hyvänä merimiehenä on kuulunut merionnettomuuden estämiseksi. Tähän nähden ja kun vaihtoehtoista syytettä ei ole esitetty, A:n menettelyä ei ole mahdollista arvioida esimerkiksi vesiliikennelain 24 §:n rangaistussäännöksen nojalla.

14. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A ei ole syyllistynyt siihen rikokseen, joka hänen syykseen on hovioikeudessa luettu.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan syytekohtaa 4 koskevilta osin ja A:ta koskeva syyte (syytekohta 4) hyvän merimiestaidon laiminlyönnistä (tekoaika 10.7.2006) hylätään ja A vapautetaan hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pertti Välimäki, Hannu Rajalahti, Timo Esko ja Ari Kantor. Esittelijä Timo Ojala.